Vielä aiemmasta aiheesta

Mainittakoon vielä "entisestä elämästäni", etten koskaan ollut mikään 24/7 pelaava/tietokoneella istuva no-life, eli todella huonosti ei mennyt silloinkaan. Minulla ei vain ollut kavereita, ja käytin aikani istumalla yksin kotona, ja käymällä kaupassa. Eli huonomminkin olisi voinut mennä. Puhelinharrastus oli silloin liiankin tärkeää minulle, jonka vuoksi heitin sen vuodeksi jäihin. Se teki hyvää. Nyt voi jatkaa rakasta harrastusta ilman, että alkaisi ajatella sen olevan elämänhukkaa, ja liian tärkeää. Enää puhelinharrastus ei ole ns. syy sille, miksei minulla ole sellaista elämää kuin muilla ikäisilläni - nykyisin minulla on. Voin myös huoletta viettää aikaa myös yksin kotona, pelatakin. Kun tietää olevansa sosiaalisempi ja omaavansa ison kaveripiirin, tuntee omaavansa hyvän, monipuolisen elämän. Kun on kaikki muut asiat kunnossa, nyt se on vain normaali harrastus kaiken muun tekemisen ja elämisen ohella, ei ainoa asia elämässä, joka rajoittaisi kehitystäni elämän tiellä :)