Minulla oli hyvä syy sille, miksen viihtynyt paljoa puhelinharrastuksen parissa loppuvuonna 2011. Minulla ei vielä vuoden alussa ollut periaatteessa lainkaan läheisiä kavereita, ja käytin päiväni istumalla sisällä televisiota katsoen, ja ainoan kaverini kanssa kaupoilla käyden.
Kesän alussa päätin lopettaa tällaisen elämän tuhlauksen, ja aloitin ainoan kaverini kanssa maantiepyöräilyn. Vietin kesän jokaisen päivän kahta sadepäivää lukuunottamatta ulkona, ajellen maantiepyörällä, grillaten ja tehden muuta järkevää. Muutaman kerran tuli jopa pienet kännitkin vedettyä. Kesä tuli vietettyä näin Kotkan Meripäiviin asti, jolloin kaverini löysi itselleen muijan. Kaverikaan ei ko. likkaa kovin korkealle arvostanut, mutta meidän itsetuntomme ja kykymme puhua vieraille ihmisille oli sen verran paska, että näytti kelpaavan. Tämän muijan kavereiden kanssa aloin sitten itse oleskelemaan, tutustuttuani heihin ensin muutamia viikkoja kaverini ja tämän muijan seurassa. Eräs näistä sitten tunsi ensimmäisen muijani, jonka kanssa seurustellessani opin tuntemaan puoli kaupunkia.
Reilun puolen vuoden aikana olen saanut todella paljon upeita ihmisiä elämääni, viides muija menossa syyskuun jälkeen, eli sen suhteen olisi toivomisen varaa...
Nyt, kun olen saanut nämä asiat elämässäni kuntoon, voin hyvin aloittaa uudelleen puhelinharrastukseni ilman pelkoa siitä, että se menisi ihmisten ja elämisen, kaiken edelle, kuten se vuosi sitten tuppasi mennä. Olin silloin liian materiakeskeinen. Pidän edelleen tavarasta, mutta tiedän sen olevan vain tavaraa - Ihmiset ja varsinkin ihana tyttöystäväni menevät aina edelle, eikä pelkoa tämän muuttumisestakaan ole. Tiedän osaavani hallita elämääni paremmin, kuin vuosi sitten.
Puoli-kämppikseni, Tommi, on myös kiinnostunut matkapuhelimista, joten meikäläinen ei ole Nolife edes puhelimia väsätessä, kun ei tartte yksin pakertaa.
Alkoholinjuonnin lopetin tänä vuonna lähes kokonaan, tupakointi sen sijaan on alkanut vasta tänä vuonna. Jos kesäksi koittais eroon päästä. Tulee poltettua aikas lailla saatanasti. Piipullisia toppa parissa päivässä + jopa aski normitupakkaa päivässä, jos sattuu venäläistä saamaan. Auts. Jospa puhelimet veisivät aikaa tupakoinnilta.
Monet ovat sanoneet, että on todella harvinaista että jonkun elämä voi muuttua noin totaalisesti yhden vuoden aikana, parempaan suuntaan. Suuri kiitos kuuluu Villelle, sille ainoalle kaverilleni. Yksinämme emme olisi kumpikaan saaneet kerättyä rohkeutta tällaiseen muutokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti ja aiheeseen liittyen, asiattomat kommentit poistetaan välittömästi.