Ajokorttia odotellessa

Aivan aluksi - minulla ei ole tarvetta ajaa tulevalla autollani tuhatta ja sataa, eikä elvistellä sen kolmellasadalla hevosvoimalla. Minulle riittää, että auton moottori on riittävän tehokas ja pirteä, ja että auto on hyvin varusteltu eikä aivan tavallinen perheauto. 2000-3000 eurolla saa jo auton, jolla ajaa monta vuotta ongelmitta. Esimerkiksi tänään katsoin Nettiautosta vuoden 1995 Chevrolet Luminaa, jossa on 3.1-litrainen V6, erinomaiset varusteet sekä täysin virheettömään kuntoon nähden naurettava hintapyynti - 1800 euroa! Auton moottori on koostaan huolimatta hyvinkin taloudellinen, kulutus maantiellä 7,5 litraa sadalla, käyttökustannukset GM-osasopivuudesta johtuen maltillisia ja luotettavuudestaan johtuen auto ei sen liiemmin isoja huoltoja vaadi. Kyseessä oleva yksilö on täysin läpikäyty viime vuonna, ja siihen on tehty remonttia 2500€ edestä - eli enemmän kuin mitä ko. jobbari pyytää autosta kokonaisuudessaan!

Olen viime aikoina ottanut autoista selvää toden teolla lähestyvän kortti-iän vuoksi, ja ajattelin raportoida Taskuun mielipiteitäni eri merkeistä ja valmistusmaista. Minulle ei ole lainkaan sama, millä autolla ajan. Pidän eritoten isoista, tilavista ja hyvin varustelluista sedaneista ja farmareista. En pidä korealaisista autoista lainkaan enkä suurimmasta osasta japanilaisia. Kaikki muut merkit ovat jossain määrin mieluisia, joskin Italialaista tulen tuskin koskaan hankkimaan niiden vikaherkkyyden ja kalliden varaosien vuoksi. Saksalaiset etusijalla, mutta myös ranskalaiset (harvemmin), italialaiset, amerikkalaiset, ruotsalaiset ja jopa englantilaiset autot (S-tyypin Jaguar, n.8000€) kelpaavat hyvän sattuessa kohdalle. Esimerkiksi Alfa 156 on italialaiseksi melko ongelmaton, taloudellinen ja ajo-ominaisuuksiltaan erinomainen, ja ennen kaikkea HALPA auto. Jotkut japanilaiset ovat jopa haluttavia autoja (Honda Legend, Honda Prelude 1997-2000 2.2 V-TEC), mutta esimerkiksi Toyotalla tai Mazdalla ei ole intohimoa herättäviä malleja.

1. Saksa (M-B, Audi eritoten, jotkut BMW:t, Ford Scorpio, Sierra, Mondeo ST220, Opel Omega, Opel Senator, Volkswagen Passat VR6/4motion Highline, Corrado, oldskool Kuplat ja Kleinbusit...)
2. Ruotsi (Volvon 200/700/900-Sarja, V90 ja S90, Saab 900 OG/9000)
3. Amerikka (Chevrolet Luminassa pieni hinta ja kulutus, Chrysler 300M edullinen)
4. Ranska (Peugeot 607, 406 Coupe, 605, Renault Lagunan kolmilitrainen versio)
5. Japani (lähinnä Honda, Nissan varauksin, ei Mazdaa, Toyota vain Lexuksena, Subarukaan ei mieleen)
6. Italia (Alfa 166/156)
7. Korea... Laatuvaikutelmaltaan, moottoreiltaan ja materiaalivalinnoiltaan täyttä paskaa lähes kaikki, Opirus ja Epica olleet joskus mielenkiinnon kohteena. Paska laatuvaikutelma, vanhanaikainen tekniikka.

Saksa selvä ykkönen, Korea selvä jumbo, muut melko tasaväkisiä - kaikissa hyvät ja huonot puolensa. Varsinkin Ranska ja Japani melko samalla tasolla, Ranskalaiset viimeistellympiä mutta Japanilaisilla enemmän huippuautoja ja hyviä moottoreita. (Lexus, Legend, Sigma, Maxima)

Ranskalaisissa miellyttää laatuvaikutelma sisätiloissa, jopa halvimmissa malleissa -  mutta huippuautoja edullisessa hintaluokassa ei ranskalaismerkeillä ole Peugeot 607:n lisäksi tarjota. Mallien kirjo liian suppea.

Jenkit olivat hyviä pelejä, mutteivät enää ~2005 jälkeen, jolloin muuttuivat muovisiksi ja vikaherkiksi. Tällöin USA:n Chevroletin mallivalikoima supistui puoleen, Cadillacin uuden mallit olivat muovisia ja eritoten General Motorsin Cadillac BLS, Korealaiset Chevroletit ja muut vastaavat myynninparannuskeinot ovat oksettaneet.

Japanilaisista Honda, Nissan ja Mitsubishi ovat ainoat merkit, joilla on autoissaan satunnaisesti muutakin kuin tavallisuutta ja harmautta - Mitsubishillä tosin vain lähinnä 1990-luvun Sigma ja luksus-sportit. Muovisia nekin, Hondassa paras laatuvaikutelma. Hondalla hyviä malleja on useampia, Nissanilla lähinnä vain MaximaQX, sekin vain halpuutensa takia.

Korealaisten parhaatkin mallit naurettavia. Vanhanaikaista tekniikkaa.
Italialaisista vain Alfa Romeot ovat mieleisiä edullisen hintansa ansiosta.
Ranskalaisista eritoten vanhemmat Citroenit, Peugeot 607 ja halvat kakkoskorin Lagunat ovat kiinnostaneet. Saksalaiset autot ovat silmämääräisesti tasokkaimpia. Takavetoisista Volvoista pidän erittäin paljon, uudemmista en niinkään, hollannin rieskoista en lainkaan.

Autoissa kiinnitän kokoa enemmän huomiota varustelutasoon ja moottorin riittävään tehokkuuteen - Minulla ei ole oikeastaan mitään pikkuautoja vastaan, (TT, Ibiza Cupra Nahoilla) mutta ne ovat yleensä karvalakkityyliin varusteltuja, muovisia autoja. Tavallisetkin automallit kelpaavat, kunhan ne eivät ole peruvarusteltuja karvalakkimalleja (Hyvinvarustellut Vectrat, Mondeot, Passatit). Japanilaisista ja korealaisista en pidä niin paljon kuin esim. Saksalaisista heikon laatuvaikutelman vuoksi. (Halvat materiaalit)

Minulla ei vielä ole mitään suosikkimallia, sillä en tiedä paljonko minulla on rahaa käytettävissä ensimmäistä autoani varten. 500 eurolla otan lähes takuuvarmasti Saab 99/90/900:n niiden kestävän korin ja edullisen hinnan vuoksi. Ovathan ne toki myös kauniita verrattuna muihin 80-luvun autoihin. Hyvää Volvo 240:tä ei saa noin halvalla, ja Citroen CX:iä on tarjolla vain harvoin. 1500 eurolla kiinnostaisi Lumina tai Scorpio, hyviä Premium-saksalaisia ei Audi 80:tä lukuunottamatta tuolla hintaa saa. 3000 eurolla eri vaihtoehtojen kirjo kasvaakin jo liian suureksi, mutta mainittakoot B2 Omega ja Alfa 156.